Krookus - Nuoret reilumman tulevaisuuden puolesta - n.o 1 - 1/2026

______________________________________________________________________________________________________

KROOKUS - keitä olemme?

Krookus on sekä digitaalisena, että fyysisenä toimiva lehti, joka ilmestyy kerran kuukaudessa, poikkeuksina erityispäivien, kuten juhlapyhien numerot. Se on tarkoitettu kaikille politiikasta, ympäristöstä, tieteestä, filosofiasta ja ylipäätänsä maailman tilanteesta kiinnostuneille -pääasiassa nuorille, mutta miksei myös aikuisille. Tehtävänämme on saada ihmiset ajattelemaan ja kyseenalaistamaan maailmamme asioita. 

Lehtemme nimi tulee siitä, kuinka krookus kylmyyden ja pimeyden keskellä nousee kurkottaen aurinkoon, tuoden kevään ja valon maahan. Se symboloi sisukkuutta, toivoa ja uutta alkua, vaikeimpinakin aikoina.

Tällä hetkellä kirjoittelemassa on vain vähän ihmisiä ja siksi toivoisimmekin, jos jotakuta kiinnostaa olla mukana tai on muuten vaan kysymyksiä, ottamaan meihin yhteyttä sähköpostitse: krookus-lehti@proton.me

USA:n hyökkäys  Venezuelaan

Niin kuin varmasti tiedätte, tämän vuoden    alussa Yhdysvallat hyökkäsivät Venezuelaan ja kaappasivat presidentti Nicolas Maduron. Trump sanoi syynä olevan Venezuelan käymä laiton huumekauppa USA:ssa, mutta syynä on luultavasti pääsy käsiksi Venezuelan luonnonvaroihin. Jotkut perustelevat tätä myös sillä, että Maduro oli huono johtaja, josta kukaan ei pitänyt, mutta tosiasiassa tilanne ei ole niin yksinkertainen, toiset ovat iloisia hänen lähdöstään, mutta todella moni myös haluaa hänet takaisin. Suurin osa on kuitenkin epävarmoja Trumpista. Oli miten oli Yhdysvaltojen teko on joka tapauksessa väärin, sillä toiseen maahan ei saisi hyökätä noin vain omien etujensa vuoksi. Se on myös imperialistinen, sillä USA saa itselleen lisää varoja riistäen ne Venezuelan kansalta. Näin se saa myös kontrolloitua muiden valtioiden suhteita kyseiseen maahan. Tilanne ei kuitenkaan ole täysin ratkennut tai kiveen kirjoitettu, vaikka Trump onkin julistanut itsensä Venezuelan uudeksi hallitsijaksi, sillä Yhdysvallat eivät tällä hetkellä ole saaneet maata vielä kokonaan ja Venezuelan sisällä taistelu jatkuu Trumpin joukkojen karkoittamiseksi maasta. Moni Etelä-Amerikan valtio, kuten Kuuba ja Columbia on myös antanut tukensa Venezuelalle. Tulemme seuraamaan tilannetta lehden seuraavassa numerossa.          

                                                     D. K

Lyhyt kritiikki kapitalismista

He tappavat miljoonia vaan että he itse saisivat rahaa, mutta mitä hyötyä on miljardeista ja taas miljardeista dollareista, kun me kaikki tulemme joka tapauksessa kuolemaan ja(lainaten Shakespearea) olit sitten narri tai kuningas, kallosi tulee näyttämään samalta? Heillä on enemmän rahaa kuin mitä he koskaan ehtivät tuhlaamaan ja aina he haluavat vaan lisää, lisää, lisää, lisää... 

        Jos meillä on rahaa sodalle ja aseille, muttei nälkäisten ruokkimiseen, sen pitäisi jo olla merkki siitä, että tämä systeemi on epäreilu, iljettävä, läpimätä. Tiedättekö kuinka paljon yksi hävittäjä 

maksaa? 73 miljoonaa euroa. Ja sitten meille väitetään, että on oma vika, jos on taloudellisia ongelmia, samalla kun hymyhuulin leikataan sosiaalipalveluista, eikä ketään edes näytä kiinnostavan. Ja jos jotain kiinnostaa, niin sanotaan että 'chillaa' tai suljetaan keskustelu kuin seinään ja puhutaan viikonloppusuunnitelmista.

        Väitetään että tämä on se paras systeemi, mitä meillä voi olla. Kenen vaan jolla on silmät pitäisi nähdä että ei ole. Kapitalismi on systeemi, missä jotkut on huipulla, kun taas toiset raatavat yötä päivää saadakseen edes palasen leipää. Se on monopolia. Missä vahvemmat lyö heikommat, niinkuin kivikaudella. Olemmeko oikeasti niin epäkehittyneitä?

Sama kirjoittaja kuin viimeisessä

Paremman systeemin luominen

Kun feodalismin kahleista päästiin irti, kun rikottiin säätyjärjestelmä - siis muuttumattomat ja puhtaasti syntyperään perustuvat luokat - ihmiset luulivat olevansa vapaita. Ja olivathan he(edistyneemmissä maissa), entiseen verrattuna, jolloin monella ei ollut mitään oikeuksia, mutta he unohtivat sen, ettei tämäkään systeemi ollut reilu. Päin vastoin, ihmiset joutuvat yhä kärsimään nälkää ja kurjuutta toisten ollessa huipulla hallitsemassa, ainoana erona entiseen neljän säädyn sijasta kaksi luokkaa: porvaristo ja proletaarit - siis työläiset.

Vaikka suurin osa näkee systeemin epäkohdat, valitettavan monella ei kuitenkaan ole halua tehdä mitään muutosten eteen. Miksi? Yksi syy tähän on jonkinlainen nihilismi - luulo ettei parempaa systeemiä ole mahdollista rakentaa, vaan ihmiskunta tulee pahuuttaan tuhoamaan itse itsensä. Se toivottomuuden ja masennuksen tila, joka varsinkin nykynuorilla on kasvussa. Mutta se ei ole totta, ihmiskunta on aina mennyt pääsääntoisesti eteenpäin, toki laskuja on ollut, mutta niiden jälkeiset nousut ovat olleet suurempia. Ja juuri kapitalismi tästä ihmisten toivottamuudesta hyötyy. Meille uskotellaan, ettei yhdenvertaisempi maailma ole mahdollinen, jotta emme alkaisi nousta nykysysteemiä vastaan tasa-arvon puolesta. Sanotaan myös, että siitä koituu vain lisää harmia, ottaen esimerkeiksi epäonnistuneita tai korruptoituneita tapauksia, unohtaen, ettei kapitalismikaan noin vain tyhjästä syntynyt, ilman pieleen menneitä kokeiluja tai turhia verenvuodatuksia. Esimerkiksi vaikka Ranskan suuri vallankumous; tuhansia kuninkaitten tukijoita teloitettiin yrittäen luoda demokraattista yhteiskuntaa, mutta se päätyi kuitenkin itsevaltiaan valtaannousuun. Sen ajan eläneet olisivat sanoneet(ja sanoivatkin) vanhan monarkistisen systeemin olleen parempi, mutta kun katsotaan nykymaailmaa, melkein kukaan ei sanoisi toivovansa feodaalista järjestelmää takaisin. Jos uudelle systeemille siis onnistutaan luomaan vahva ja oikeudenmukainen pohja, kapitalismi tulee menettää sille paikkansa. 

Taas samainen kirjoittaja

Evoluutiosta ja ilmastonmuutoksesta

Miten elämä maapallolla oikein kehittyi? Evoluutioteoria vastaa tähän. Kaikki alkoi yhdestä pienestä yksoluiseststa eliöstä.¹ Noin 600 miljoonaa vuotta sitten kehittyivät ensimmäiset yksinkertaiset meresa asuvat eläimet, noin 200 miljoonaa vuotta tämän jälkeen elämä siirtyi hiljalleen maan kameralle, 230 miljoonaa vuotta sitten alkoi maapallolla tallustella dinosauruksia ja sen jälkeen kun ne ajautuivat sukupuuttoon tai kehittyvät toisiksi lajeiksi, alkoi nisäkkäiden valtakausi j.n.e. aina nykypäivään asti.

Mutta miksi ja miten muutos tapahtui? Niinkuin huomaatte, Se oli hyvin hidasta. Eliöt kehittyivät erilaisissa olosuhteissa erilaisiksi ja ajan kuluessa yhä monimutkaisemmiksi.

        Meillä kaikilla on geenejä, eli perimää, jotka siirtyvät vanhemmilta lapselle, toki ikään kuin ‘sekoittuen’ ja siksi jokainen yksilö onkin erilainen. Jotkut ovat luonnostaan nopeampia, ketterämpiä tai älykkäämpiä. Tällaisilla yksilöillä on eläinmaailmassa suurempi mahdollisuus selviytyä ja näin välittää nämä ominaisuudet jälkeläisilleen. Mutta miten tämä selittää eri lajien olemassaolon? No, kuvitellaan vaikka, että joillekin hyönteisiä syöville dinosauruksille on kasvanut höyheniä. Enemmän höyheniä omaavat yksilöt pysyvät todennäköisesti  

lämpimämpinä, mutta pystyvät myös loikkiessaan hieman liitämään helpommin, 

vaikkapa kärpäsiä. Nämä siis saavat paremmin ruokaa ja selviytyvät todennäköisemmin ja saavat samankaltaisia jälkeläisiä. Miljoonien vuosien saatossa näistä dinosauruksista voi kehittyä vaikkapa lintuja. Jossain tapauksissa saman lajin edustajat ovat joutuneet erilleen ja erilaisissa olosuhteissa kehittyneet omiksi lajeikseen. Myös mutaatiot, ilmastonmuutos ja sukupuutot ovat vaikuttaneet tähän.

Vaikka usein tunnummekin olettavan, että maapallon eliökunta ei enää muutu, se ei pidä paikkaansa. Eliöt muuttuvat koko ajan ja  nyt myös ihmisten aiheuttamat ongelmat vaikuttavat maailmaan.

“Ilmasto on muuttunut aina, miksi panisimme sen ihmisten piikkiin?”, saatatte miettiä. Mutta ennen ilmasto muuttui hyvin hitaasti, nyt taas ihmisen toiminnan johdosta se on muuttunut vain noin 100 vuodessa hyvin radikaalisti. Eliöt eivät ehdi sopeutua tällaiseen kaaokseen. Ihminen on myös ihan suoraan, esim. metsästämällä ja elinalueita pienentämällä aiheuttanut monien lajien sukupuuton, ja jollemme varo, saattaa aiheuttaa niitä yhä lisää.     

        Meidän ei myöskään pitäisi luulla, etteivät ongelmat koske meitä. Olemme yhtälailla osa luontoa ja riippuvaisia siitä, kuin muutkin eläimet joten tuhotessamme luontoa, tuhoamme myös kotiamme. Kuinka kauan tätä pitää jatkua?

D.K

En ole robotti

Kun kohtaamme sen ensimmäistä kertaa verkkokäyttöliittymissä, se saa meidät usein hymyilemään. “En ole robotti” on lause, jolla käyttäjää pyydetään vahvistamaan olevansa ihminen.

Onko keskuudessamme järjestelmiin pääsynsä estettäviä, meille tuntemattomia robotteja? Aloitetaanpa ensin määrittelemällä yksinkertaisesti, mitä robotti on. Vaikka robotin määritelmä muuttuu ajan ja teknologian kehittyessä, yleisesti hyväksytty määritelmä voisi olla seuraava: Robotti on kone, joka toimii annettujen käskyjen mukaisesti ja suorittaa tiettyjä tehtäviä automaattisesti.

Entä esimerkiksi Filippiineillä henkilö, joka saa 1–3 dollaria tunnissa ja merkitsee yhden päivän aikana 25 000 sisältöä “poistettavaksi” tai “ohitettavaksi” – kuinka paljon hän on robotti ja kuinka paljon ihminen?

Kuinka paljon sisältöön perustuvaa voittoa tekevät yritykset, kuten Facebook ja Twitter (X), näkevät nämä ihmiset ihmisinä? Kuinka paljon eroaa siitä, että näille ihmisille syötetään päivässä tuhansia kuvia, jotka aiheuttavat altistuessaan traumoja, verrattuna siihen, että orjaa ruoskitaan leivän ja oluen vastineeksi?

Unohdetaanko kymmenettuhannet ihmiset, joita on työllistetty tekoälyn kehityksessä – tekoälyn, josta me kaikki tavalla tai toisella hyödymme – ja ylistämmekö kokonaisuudessaan tätä uutta tuotetta, jonka yritykset ovat luoneet sivuuttaen ne arvot, joita ihmiskunta on rakentanut sivilisaatioiden kehityksen aikana? Vai tuommeko sääntelyä sen jokaiseen työnkulun vaiheeseen?

Kirjoitin tämän lyhyen tekstin muistuttaakseni, että me ihmiset – jotka ajattelemme, tunnemme, opimme ja teemme tietoisia päätöksiä – etäännymme ihmisyydestämme, jos tekoälyn rooli jää vain hauskojen kuvien luomiseen ja sivuun vetäytymiseen. Jokainen tuote ja järjestelmä, jonka luomme ja jota käytämme, tulisi muokata inhimillisten arvojemme mukaisesti.

O.P

____________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Kirjanurkkaus

Tällä osiolla julkaisemme esimerkiksi novelleja, näytelmiä, runoja, sekä lopuksi kirjasuosituksia ja -arvosteluja.

Kivi - osa I

Kääntyessään kulman takaa ja nähdessään tuon äärettömän sinen avautuvan silmiensä edessä hän ikään kuin tunsi kukan kukkivan vatsastaan sydämeensä päin. Hänet täytti vallaton elämänilo. Vaikka hän tiesikin pikkukivien satuttavan jalkojansa, hän juoksi hänet kohta syliinsä sulkevaa välimerta kohti. Ottaen syvän henkäyksen, hän sukelsi kirkkaaseen veteen. Auringonvalo taittui värikkäiden kivien pinnalla luoden liikahtelevia kuvioita, joita kiemurtelevat kalat täydensivät. Tätä maisemaa katsoessaan hän tunsi kuin palanneensa kaukaisen ystävän luokse.

Juuri sillä hetkellä, hän huomasi allaan kimaltelevan vihreän kiven. Sukeltaen hieman syvemmälle, hän nappasi sen käteensä ja nousi ylös pintaan. Se oli pyöreä. Paikoittain ruskeita raitoja omaava, vihreä melkein läpikuultava kivi. Kuinkakohan vanha se on, hän mietti. Mitä kaikkea se mahtaakaan olla nähnyt… Kuinka monta aaloniskua on sen kulmat pehmentäen näin pyöristänyt… Hän pysähtyi hetkeksi. Kivikään ei ole muuttumaton, hän ajatteli. Miten merkityksetöntä olikaan yrittää vastustaa muutosta… Kiven kärsivällisyydessä hän näki oman kärsimättömyytensä, sen matkassa omat temmellyksensä. Pitäen kiveä tiukasti kädessään, hän suuntasi kohti rantaa. Hän istuutui märälle hiekalle ja käänsi kiven kohti aurinkoa. 

Sen ruskeat valoa siivilöivät juovat muistuttivat häntä pitkistä kävelyteistä vehreillä niityillä.  Oli kuin nämä pienet polut kiven päällä muodostaisivat jonkinlaisen kartan. Kartat näyttävät meille suunnat, pääteasemat, hän pohti; mutta ehkä matkat itse ovat niitä, jotka muuttavat ihmisen.

Kun nämä ajatukset kaikuivat hänen mielessään, kivi muistutti häntä viime aikoina kävelemistään, täysin uudenlaisista reiteistä.

H. K. - kääntänyt turkin kielestä D. K.

Katkelma novellista Kirjeitä Klaralta

Kyllä minä tiedän; muisti palaa menneisyyteen yöllä, se kaivautuu läpi kaiken armahtamatta ainoatakaan pikku yksityiskohtaa - ettei uskaltanut, että valitsi väärin, oli tahditon, tunteeton, rikollisen huomaamaton - ja näitä onnettomuuksia, näitä blaskeja, näitä korjaamattomia idioottimaisuuksia, jotka kaikki muut paitsi ihminen itse ovat unohtaneet aikaa sitten! Eikö se ole väärin, että näin myöhään ihminen saa salamana välähtävän muistin, mutta takaperin toimivan?

Tove Jansson

Kirjasuositus

Sieppari Ruispellossa

☆⁠☆⁠☆⁠☆☆

Tämä J.D Salingerin nuortenromaani vuodelta 1951 taitaa helposti ansaita lempikirjani paikan. Se kertoo 16-vuotiaasta pojasta, Holdenista, joka lähtee koulusta ja kiertelee ympäri New Yorkia. Mutta älkää antako tapahtumien hämätä, kirjan pääpointtina on pikemminkin Holdenin ajatukset sekä itsensä ja muiden kanssa käymät keskustelut. Siinä nousee myös jatkuvasti esille hänen vihansa teennäisyyttä kohtaan, sekä hänen syrjäytymisensä hiljalleen muusta maailmasta.

D.K